Saarella-turnaus

Tänään neloset olivat mukana Saarella-pelin esittelyturnauksessa yhdessä skotlantilaisten ja kreikkalaisten lasten kanssa. Puolenpäivän jälkeen otettiin Adobe Connect -ohjelmalla nettiyhteys mukana olevien koulujen ja Keravan Keuda-talon välille.

 

Tapahtuma liittyi Uusimaaviikkoon ja siihen, että 7.11.2013 Koulutuksen ja osaamisen päivänä Keuda-talossa esiteltiin Saarella-peliä.  Kukin koulu oli vuorollaan pääosassa. Opettaja jutteli englanniksi pelin sujumisesta, näytti kameran kautta oppilaiden pelaamista ja kutsui ennalta sovitut oppilaat kameran luo kertomaan kokemuksiaan.

Simultaanitulkkaus käynnissä!

 

Pelejä seurattiin siis Keuda-talolla ja tietenkin me kaikki mukana olleet koulut katsoimme kiinnostuneina myös muiden pelaamista. Me suomalaiset ja skotlantilaiset pelasimme samaa peliä, joten sekin toi tilanteeseen oman lisäjännityksensä. Kaikki sujui hyvin. Etäyhteys toimi, samoin peli.

 

 

Saarella-pelistä saa lisää tietoa KuumaTVT-hankkeen sivuilta.

iPadit viikon kyläreissulla!

 

Saimme viikoksi tänne Ohkolan koululle KuumaTVT-hankkeen 16 iPadia ja kokeilemme tietenkin innolla nyt kaikkea, mitä vain ennätämme. Eihän tämä mitään pitkäjänteistä toimintaa ole, mutta mukavaa kuitenkin.

 

Tänään neljäsluokkakaiset saivat laitteet ensimmäistä kertaa käsiinsä. Niille olivat edelliset käyttäjät ladanneet StripDesign -nimisen ohjelman, jota kokeilimme.

 

Oppilaat valitsivat haluamansa sarjakuvan pohjan, ottivat kuhunkin ruutuun kuvan iPadin kameralla ja lisäsivät sen jälkeen puhekuplat ja muut tehosteet.

 

Koska meillä ei ole omia iPadeja, tallensimme sarjakuvat niin, että ne lähetettiin jokaiselta iPadiltä minun sähköpostiini, josta tallensin ne .jpg-muotoisina kuvina verkkoasemaan. Sieltä ne saa sitten vaikka tulostettua!

 

Tässä tyttöjen hauska sarjakuva:

 



 

Täällä on myös tehty hauskoja kasvoja Morfo Booth -ohjelmalla ja nyt jotkut tekevät jo elokuvia iMovie:lla. Eipä näille vekaroille tarvitse muuta kuin antaa laitteet käteen ja he tuntuvat osaavan käyttää niitä heti.

Saarella

Meillä on syysloman jälkeinen viikko menossa. Olemme kolmena päivänä uimaopetuksessa melkein koko päivän, joten aikaa varsinaiseen opetukseen ei jää paljoa. Tiistaina meillä oli matematiikan tunti, mutta sen jälkeen tutustutin oppilaat KuumaTVT-hankkeen uuteen peliin Saarella.

 

Peli toimii toistaiseksi parhaiten Chrome- tai Firefox -selaimissa. Koulussa käytimme Chromea. Sen saa ladattua ainakin meillä opettaja itse, vaikka muita ohjelmia ei pystykään lataamaan ilman atk-tukea.

Alussa opettaja (tai joku oppilas) luo pelin. Ruutuun ilmestyy pelin tunnusnumero, jonka hän ilmoittaa muille.

Koululuokassa se onnistui suoraan puhumalla, kokeillessani peliä skotlantilaisten tuttujeni kanssa ilmoitin numeron Facebookissa.

 

Muut peliin tulevat menevät sitten tuohon ylempään kohtaan ja kirjoittavat saamansa numeron sinne. Pelin luoja odottelee, kunnes kaikki ovat paikalla (lukumäärä näkyy hänelle) ja aloittaa sitten pelin.


Oli kiehtovaa huomata, miten lapset lähtivät tutustumaan peliin. Alussa näkyvissä on pieni alue saarta, jolle joukko on haaksirikkoutunut.

 

Kaikki mukana olevat pelaajat voivat sitten lähteä tutkimaan saarta avaamalla aina uusia alueita esiin. Saarella ollaan jumissa 15 kuukautta. Pelissä kuukauden kesto tosin on vain muutama minuutti. Yhden kuukauden aikana on mahdollista tehdä kolme erilaista toimenpidettä, tosin niiden määrä kasvaa, jos esimerkiksi käy koulua. Koulu ja muut rakennukset lisätään saarelle sen perusteella, miten pelaajajoukko äänestää aina kuukauden lopussa.

 

Oppilaat keskustelivat keskenään siitä, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä. He jakoivat työrooleja tyyliin "Menkää te viljelemään maata, me hakkaamme metsää!". Pelissä lisääntyvät onnellisuuspisteet sitä mukaa, kun olosuhteet paranevat. Ensimmäisellä pelikerralla luokkani jäi miinuspisteille onnellisuudessa. Pelin jälkeen he pohtivat pulpettien ääressä, mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin. Keskustelu oli hyvää ja ehdotuksia täynnä. Toinen pelikerta toikin jo huiman parannuksen!

 

Peli on vielä kokeiluvaiheessa, mutta toimii jo hyvin. Ohjeet opettajille ilmestyvät piakkoin, mutta kyllä tämän ymmärtää kokeilemallakin. Oppilaani innostuivat kovasti ja sopivat jo samalle illalle pelitreffejä keskenään. Yksi perustaa pelin, ilmoittaa tunnusnumeron puhelimitse muille ja sitten pelaamaan!

Tietohakua neljäsluokkalaisten malliin!

Neljäsluokkalaisten äidinkielen kirjassa tuli vastaan tehtävä, jossa koko luokka tekee yhdessä tietosanakirjan. Jokainen valitsee haluamansa aiheen, etsii tietoa ja tekee yhden A4:sen kokoisen sivun siitä.

 

Päätimme, että sivut kirjoitetaan tietokoneella, kuvan saa piirtää, ottaa itse tai etsiä netistä (huh, täytyy olla tarkkana siinä kohtaa tekijänoikeuksien kanssa!) ja tietoa saa hakea vaikka mistä!

 

Aloitimme ajatuskartalla. Toiset tekivät sen todella hienosti, toiset vähän sinne päin. Onneksi olemme erilaisia!

 

Kun suunnitelma oli valmis, oli aika aloittaa tietojen keräys. Moni meni tietokoneelle. Painotin sitä, että kaikki käytetyt nettisivut on heti merkittävä muistiin.

 

 

Vanhat, hyvät tietokirjat olivat myös käytössä. Sanoin, että on hyvä etsiä sama tieto ainakin kahdesta eri paikasta ja verrata.

 

 

Koneilla olijat avasivat Word'iin uuden tiedoston ja moni alkoi jo kirjoittaa lopullista sivuaan. Kerroin, että tiedostoa voi tässä vaiheessa käyttää myös erilaisten tietojen keräämiseen ja muokata lopullinen teksti myöhemmin. 

 

Yksi oppilaista tokaisi huoahtaen, että "mistä minä tiedän mikä täällä on oleellista asiaa?" Sepä se! Neuvoin häntä, että kuvittelepa kertovasi aiheestasi jollekin kaverille suullisesti. Mitä sanoisit? Siinä sinulle oleelliset asiat! Olen kovin ylpeä näistä "omista" oppilaistani! Taitavia neljäsluokkalaisia!



Haastattelut

Neljäsluokkalaiset istuvat luokassamme viime viikolla arvotun parin vieressä. Alkusyksy oli oltu itse valituilla paikoilla, hyvän kaverin kanssa. Nyt arvonnassa pakka meni sekaisin. Jotkut, varsinkin tyttö-poika -parit suhtautuvat toisiinsa hieman nuivasti, vaikka yleisesti ottaen luokassa onkin hyvä ilmapiiri. Neljäsluokkalaiset alkavat olla siinä iässä, että vanhat kaverisuhteet menevät mutkikkaiksi.

Tähän tilanteeseen suunnittelin projektin, jossa vieruskaverit haastattelevat toisiaan. Tunnin alussa piti keksiä 3-5 kysymystä toiselle. Näytin alkutunnista myös dokumenttikameralla, miten videokamera käynnistetään ja mistä nauhoitus saadaan päälle.

Kun kumpikin vieruskavereista oli valmis, he näyttivät kysymykset minulle. Yhtään en joutunut sensuroimaan, vaikka osa kysymyksistä oli melkoisen hassuja. Kirjoitin muistiin kuvausjärjestyksen ja oppilaat menivät tietokoneelle odotusajaksi Papunet'iin.

Vuorotellen yksi pari meni käytävälle luokan oven toiselle puolelle. Menin mukaan ja näytin missä kannattaa istua niin, ettei ulkovalo tee kasvoja tummaksi. Kertasin vielä kameran käytön ja lähdin takaisin luokkaan. Oppilaat siis kuvasivat omatoimisesti. Haastattelija asetti kyynärpäänsä pöydälle, jotta kamera ei tärise ja kysyi kysymyksensä. Haastateltava vastasi ja sitten vaihdettiin istumapaikkaa.

Kun he olivat valmiina, pari palasi luokkaan, tarkistin, että elokuvaleikkeet ovat kamerassa ja seuraavat lähtivät kuvaamaan. Muu luokka oli siis koko ajan Papunetissa.

Koko juttu saatiin purkkiin yhdessä oppitunnissa! On minulla toki pieni luokka! Isommalla porukalla olisi mennyt varmaankin pari tuntia. Haastettelukysymyksethän voisi kirjoittaa ihan toisessa tilanteessa ja hoitaa kuvaukset sitten sopivassa hetkessä.

Nyt leikkeet on ladattu tietokoneelle ja editointi on edessä!

Petran planeetta

Kirjoitin juuri pitkän pätkän Petran planeetasta kolmasluokkalaisten sivulle. Kolmoset kokeilivat Petran planeetan kouluversiota päivän ensimmäisellä tunnilla, neljäsluokkalaiset kolmannella tunnilla. Tunnin alku nelosilla sujui samoin kuin kolmosilla, eli näytin mistä kirjautumissivu löytyy, jaoin käyttäjätunnukset ja salasanat paperilapuilla ja sitten päästin oppilaat irti.

Osa neljäsluokkalaisistakin oli kirjautunut jo kotona Petran Planeetan kuluttujapuolelle. Nyt tässä kouluversiossa he huomasivat ainakin sen, että jotkut kaupan tuotteet olivat halvempia. Pelissähän ansaitaan "Kipps" -nimistä valuuttaa erilaisilla toimilla. Yleisilmapiiri oli hyvä ja pelaaminen innokasta. Joku ennätti jo tehdä tässä vaiheessa tarjolla olevat kaksi tehtävää. En vielä tällä ensimmäisellä kerralla edellyttänyt aktivoimieni tehtävien tekoa, vaan lupa oli kierrellä ja katsella.

Hyvältä vaikuttaa!

Ensimmäinen Diabolo-elokuva valmiina!

 

Neljäsluokkalaiset editoivat tänään eteenpäin Diaboloista kertovia pikku elokuviaan. Kaksi tytöistä sai omansa jo valmiiksi.

 

Tässä siis Jennan ja Armin Diabolo-elokuva!

 

Diabolot ja elokuvatyökalu

Muutama neljäsluokkalaiseni on osoittautunut todella taitavaksi Diabolon käyttäjäksi. Välitunnit kuluvat vauhdikkaasti. Keksin, että tässähän olisi hyvää materiaalia ensimmäisiin elokuvan editoimisharjoituksiin.

Kuvasin aamupäivällä, kun oppilaat tekivät erilaisia temppujaan. Videokamera on todella onneton, joten filmin laatu ei ollut kovin hyvä. Täytyy yrittää anoa, jos saisin hankkia koululle vähän paremman laitteen.

No, emme antaneet sen masentaa, vaan latasin leikkeet kamerasta verkkoasemaan. Ja näytin sitten dataprojektorilla Windowsin elokuvatyökalun perusteet. Ja sitten neljäsluokkalaiset lähtivätkin jo koneille! Olen todennut monta kertaa, että oppilaille riittää ihan pieni ohjelman esittely ja he oppivat kaikkein parhaiten kokeilemalla itse ja kysymällä toisiltaan.

Neloset siis latasivat elokuvatyökaluun haluamiin leikkeitä diabololla tehdyistä tempuista, opettelivat leikkaamaan leikkeitä, lisäämään alku- ja lopputekstejä, musiikkia ja erilaisia siirtymiä tai tehosteita. Tarkoitus ei ollut saada aikaan mitään valmista, mutta moni onnistui tässä yhdessä oppitunnissa tekemään jo ihan kelvollisia filminpätkiä. Tallensimme ne kaikki vielä projekteina, elokuvaksi muuntaminen saa odottaa ensi viikkoon.

Ja totta kai, oppilaat alkoivat kysellä, että voivatko he tehdä lisää elokuvia. Ja minä vastasin, että totta kai!

Ylliä nelosilla

Ympäristö- ja luonnontietoa on mielestäni mukavaa opettaa. Aiheet ovat elämänläheisiä ja oppilailla on teemoihin kosketuspintaa. Luimme maanantain tunnilla ensin kappaleen läpi ja sitten oppilaat keräsivät pääasiat vihkoihinsa. Opettajanoppaassa oli hyvä taulukuvan malli ja heijastin sen dokumenttikameralla dataprojektorin kautta valkokankaalle. Joskus näinkin. Liitupöly kuivattaa käsiäni, joten tämä on hyvä keino välttää altistusta.

Kun vihkotyö oli valmis, työkirjan tehtävät merkittiin läksyksi ja lopputunti vietettiin tietokoneella tehden oppikirjanvalmistajan ilmaisia tehtäviä. Niitä ei ole kirjan jokaiseen kappaleeseen, mutta lähestyvää lajintunnistuskoetta ajatellen juuri sopivia!

Aikauslehden kansi!

Törmäsin netissä sivustoon "Tee lehden kansi!". Sivustolla voi valita olemassa olevien lehtien logoja tai suunnitella oman. Kanteen lisätään joko oma kuva tai joku tarjolla olevista. Sitten siihen lisätään eri kokoisia otsikko- tai lööppitekstejä. Neloset olivat innoissaan!

 

Kansilehtiä ei saa tulostaa, jos käyttää olemassa olevien lehtien logoja. Omalla logolla tätä ongelmaa ei ole.

 

 

 

Meiltä löytyi heti kansilehtiä kaikkien aikojen nuorimmasta SM-liigapelaajasta tai NHL-tähdestä.

 

 

Jotkut piirsivät ensin itsestään pilakuvan Paint'illä ja käyttivät sitten sitä.

 Hevoshullu-lehdenkin kansi tehtiin. Tätä voisi käyttää melkein tälläisenään oikeassakin lehdessä!

Kiva tunti, hyvä löytö netistä! Kolmasluokkalaiset tekivät muuten saman jutun omalla tvt-tunnillaan!



Sumdog

Ensimmäisen kouluviikon viimeinen päivä. Meillä on siis koko tämä viikko sellainen järjestys, että vain oma luokanopettaja opettaa oppilaita. Meillä on siis ollut hyvin aikaa saada oppiaineet käyntiin ja olla myös tietokoneilla, kun liikunnat ja käsityöt eivät ole vielä olleet sekoittamassa pakkaa.

Tänään kuuntelimme Sanomapro:n sivuilla yllin tunnilla Pisara-kirjan ensimmäisen kappaleen. Yleensä joko minä tai oppilaat luemme kappaleet ääneen tunneilla, mutta halusin nyt näyttää, miltä tuntuu kuunnella teksti tietokoneelta. Kotona voi sitten hyvin kuunnella saman uudelleen läksyjä lukiessaan, jos oppii hyvin auditiivisesti. Jokaisella oppilaalla on tiedossa luokkakohtainen tunnus. Ei meillä muidenkaan luokka-asteiden tunnuksia piilotella, koska nuoremmille tai vanhemmille oppilaille suunnatut tehtävät erittyvät hyvin.

Ruoan jälkeen matikan tunnilla mentiin Sumdog'in sivulle. Salasanat olivat unohtuneet kesällä, mutta onneksi ne sai helposti tulostettua opettajan sivulla. Oppilaat pelasivat taas vaikka mitä, yksin tai toisiaan vastaan. Minä tarkkailin tilannetta omalla ruudullani ja oli hauska huikata välillä jollekin oppilaalle onnittelut oikeista vastauksista. Näen myös, jos joku ei tee mitään tai vastaa koko ajan väärin. Osassa tehtäviä on englanninkielisiä ohjeita, mutta neloset oppivat ne jo viime keväänä. Päässälaskutaito kehittyy huimaa vauhtia. Pelejä pelaamalla saa kerättyä "kolikoita". Avasin äsken kaupan ja oppilaat kävivät ostamassa hahmolleen rekvisiittaa. Kaupan saa taas opettajan profiilissa suljettua, jos haluaa lasten keskittyvän pelaamaan.

Yksi oppilas viihtyi Googlen SketchUp'ssa suunnittelemassa taloa. Hän halusi tallentaa sen jatkoa varten. Saa nähdä millainen kaupunki siitä syntyy!

 

 

 

 

Kalan kuvia ja Sanomapro:ta

Eilen päästin neljäsluokkaiset koneille tutustumaan Sanomapro:n neljännen luokan tarjontaan. Oppilaat saivat liikkua valintansa mukaan ympän, äikän, matikan tai englannin kirjojen nettitehtävissä. Koneita oli oppilaiden käytössä yhdeksän, sillä tein itse kymmenennellä koneella eräänlaista taulukkoa, jossa oppilaiden nimilappuja siirtämällä pysymme kärryillä siitä, ketkä ovat aina pareittain ja ketkä sillä kertaa yksin. Joka kolmas kerta pareittain. Tässä voisi olla jokin sähköinenkin systeemi epäilemättä, mutta taululla näkyvä lista on aina kaikkien näkyvissä. Saa nähdä, miten jaksan siirrellä lappuja! Tai sitten oppilaat saavat tehdä sen!

 





 

Tunnin lopussa oppilaat palasivat pulpettien ääreen. Heittelimme pehmopalloa vuorotellen toisillemme ja jokainen kertoi, mistä piti tai mikä yllätti. Moni oli pitänyt ihmishahmon pukemisesta äidinkielen tehtävissä, joku keksi jonkun petkutuskeinon autopelissä, tytöt tykkäsivät yllin tehtävistä. Kun jossain vaiheessa he alkavat tehdä tehtäviä kunnolla, ei enää ole painetta käydä kurkkimassa muita aineita. Kerron salasanan toki myös koteihin, jotta oppilaat voivat tehdä hyviä harjoitustehtäviä myös kotona.

 

Moni poika luokallani harrastaa kalastamista. He piirsivät matikan lähtötasotestin nurjalle puolelle hurjia kaloja, joten ehdotin, että teemme sateenvarjo-aiheisen kuvistyön kanssa päällekäin myös merenpohja-työn. Kalat ja kasvit saavat olla "oikeita" tai ihan vain mielikuvitusta. Moni meni tietokoneelle etsimään mallikuvia.



Sitten jotkut hahmottelivat kalaa koneen ääressä.

 

Isoista ja kömpelöistä tietokonepöydistä on joskus hyötyä... On ainakin tilaa paperille!

 

Sari

 

Video kesäkuulumisista

Teimme heti ensimmäisenä koulupäivänä videon siitä, mitä nelosluokkalaiset olivat tehneet kesäloman aikana. Aikaa kului kuvaamiseen noin 10 minuuttia, editoimiseen yksi välitunti ja vähän seuraavan tunnin alkua.

Näin se tapahtui:

Ihan perus-webbikamera laitettiin kiinni tietokoneeseen usb-liitännällä. Ohjauspaneelin kohdasta "Laitteisto ja ääneet" valittiin "Laitteet ja tulostimet". Siellä näkyi kamera yhtenä koneeseen liitetyistä laitteista.

 Sitä klikkaamalla avautui "Microsoft LifeCam" -ohjelma, jonka alareunassa oikeanpuolimmaisena on videointimahdollisuus.

Oppilaat tulivat vuorotellen kameran eteen, minä klikkasin nauhoituksen päälle ja lapsi sanoi sanottavansa. Ja sitten seuraava. Muu luokka katseli valkokankaalta nauhoitusta. Olemme tehneet näitä niin paljon, että ujoimmatkin uskaltavat ja muut osaavat pääsääntöisesti katsella ja kuunnella hiljaa.

Kun kaikki pätkät oli nauhoitettu (ne ilmaantuivat ohjelman alareunaan erillisinä kuvina), valitsin niistä ensimmäisen alareunaan näkyviin tulevista kuvakkeista vasemman puolisimman, kohdan "Make a movie". Windows liven elokuvatyökalu avautui ja videoleike oli siellä.

Kun palasin taas kameran ohjelmaan, valitsin seuraavan videon kohdalla saman "Make a movie". Se siirtyi jo auki olevaan projektiin edellisen videon perään. Näin siirsin kaikki videopätkät.

Lisäsin editointiohjelmassa (siis se Windows liven elokuvatyökalu) jokaisen leikkeen eteen 3 sekuntia pitkän tekstin, jonka värin jokainen oppilas sai valita itse. Lisäksi laitoin taustalle viime keväänä löytämäni laillisen musiikin, jota oli jo käytetty jossain muussakin projektissa.

Jaoin musiikkiraidan pätkiin niin, että aina lapsen puhuessa musiikin äänenvoimakkuus on hiljaisempi. Kuvan laatu on huono, mutta oppilaat ilmoittivat olevansa terästä näyttäessään kumman sinertävillä videolla. Meillä ei myöskään tähän hätään löytynyt erillistä mikrofonia, vaan webkameran mikki äänitti äänet.

Katsoimme yhdessä valmiin projektin ja sitten tallensin sen elokuvana (n. 10 minuuttia). Latasin videon Ohkolan koulun Youtube-profiiliin. Olen aiemmin julkaissut koulullakin tehtyjä videoita oman profiilini kautta, mutta nyt koululla on oma. Olen käyttänyt myös Vimeo-palvelua.

Tässä valmis video:

 

 

 

Hyvää työvuotta kaikille!

 

Sari