iPadit viikon kyläreissulla!

 

Saimme viikoksi tänne Ohkolan koululle KuumaTVT-hankkeen 16 iPadia ja kokeilemme tietenkin innolla nyt kaikkea, mitä vain ennätämme. Eihän tämä mitään pitkäjänteistä toimintaa ole, mutta mukavaa kuitenkin.

 

Tänään neljäsluokkakaiset saivat laitteet ensimmäistä kertaa käsiinsä. Niille olivat edelliset käyttäjät ladanneet StripDesign -nimisen ohjelman, jota kokeilimme.

 

Oppilaat valitsivat haluamansa sarjakuvan pohjan, ottivat kuhunkin ruutuun kuvan iPadin kameralla ja lisäsivät sen jälkeen puhekuplat ja muut tehosteet.

 

Koska meillä ei ole omia iPadeja, tallensimme sarjakuvat niin, että ne lähetettiin jokaiselta iPadiltä minun sähköpostiini, josta tallensin ne .jpg-muotoisina kuvina verkkoasemaan. Sieltä ne saa sitten vaikka tulostettua!

 

Tässä tyttöjen hauska sarjakuva:

 



 

Täällä on myös tehty hauskoja kasvoja Morfo Booth -ohjelmalla ja nyt jotkut tekevät jo elokuvia iMovie:lla. Eipä näille vekaroille tarvitse muuta kuin antaa laitteet käteen ja he tuntuvat osaavan käyttää niitä heti.

Saarella

Meillä on syysloman jälkeinen viikko menossa. Olemme kolmena päivänä uimaopetuksessa melkein koko päivän, joten aikaa varsinaiseen opetukseen ei jää paljoa. Tiistaina meillä oli matematiikan tunti, mutta sen jälkeen tutustutin oppilaat KuumaTVT-hankkeen uuteen peliin Saarella.

 

Peli toimii toistaiseksi parhaiten Chrome- tai Firefox -selaimissa. Koulussa käytimme Chromea. Sen saa ladattua ainakin meillä opettaja itse, vaikka muita ohjelmia ei pystykään lataamaan ilman atk-tukea.

Alussa opettaja (tai joku oppilas) luo pelin. Ruutuun ilmestyy pelin tunnusnumero, jonka hän ilmoittaa muille.

Koululuokassa se onnistui suoraan puhumalla, kokeillessani peliä skotlantilaisten tuttujeni kanssa ilmoitin numeron Facebookissa.

 

Muut peliin tulevat menevät sitten tuohon ylempään kohtaan ja kirjoittavat saamansa numeron sinne. Pelin luoja odottelee, kunnes kaikki ovat paikalla (lukumäärä näkyy hänelle) ja aloittaa sitten pelin.


Oli kiehtovaa huomata, miten lapset lähtivät tutustumaan peliin. Alussa näkyvissä on pieni alue saarta, jolle joukko on haaksirikkoutunut.

 

Kaikki mukana olevat pelaajat voivat sitten lähteä tutkimaan saarta avaamalla aina uusia alueita esiin. Saarella ollaan jumissa 15 kuukautta. Pelissä kuukauden kesto tosin on vain muutama minuutti. Yhden kuukauden aikana on mahdollista tehdä kolme erilaista toimenpidettä, tosin niiden määrä kasvaa, jos esimerkiksi käy koulua. Koulu ja muut rakennukset lisätään saarelle sen perusteella, miten pelaajajoukko äänestää aina kuukauden lopussa.

 

Oppilaat keskustelivat keskenään siitä, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä. He jakoivat työrooleja tyyliin "Menkää te viljelemään maata, me hakkaamme metsää!". Pelissä lisääntyvät onnellisuuspisteet sitä mukaa, kun olosuhteet paranevat. Ensimmäisellä pelikerralla luokkani jäi miinuspisteille onnellisuudessa. Pelin jälkeen he pohtivat pulpettien ääressä, mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin. Keskustelu oli hyvää ja ehdotuksia täynnä. Toinen pelikerta toikin jo huiman parannuksen!

 

Peli on vielä kokeiluvaiheessa, mutta toimii jo hyvin. Ohjeet opettajille ilmestyvät piakkoin, mutta kyllä tämän ymmärtää kokeilemallakin. Oppilaani innostuivat kovasti ja sopivat jo samalle illalle pelitreffejä keskenään. Yksi perustaa pelin, ilmoittaa tunnusnumeron puhelimitse muille ja sitten pelaamaan!

Tietohakua neljäsluokkalaisten malliin!

Neljäsluokkalaisten äidinkielen kirjassa tuli vastaan tehtävä, jossa koko luokka tekee yhdessä tietosanakirjan. Jokainen valitsee haluamansa aiheen, etsii tietoa ja tekee yhden A4:sen kokoisen sivun siitä.

 

Päätimme, että sivut kirjoitetaan tietokoneella, kuvan saa piirtää, ottaa itse tai etsiä netistä (huh, täytyy olla tarkkana siinä kohtaa tekijänoikeuksien kanssa!) ja tietoa saa hakea vaikka mistä!

 

Aloitimme ajatuskartalla. Toiset tekivät sen todella hienosti, toiset vähän sinne päin. Onneksi olemme erilaisia!

 

Kun suunnitelma oli valmis, oli aika aloittaa tietojen keräys. Moni meni tietokoneelle. Painotin sitä, että kaikki käytetyt nettisivut on heti merkittävä muistiin.

 

 

Vanhat, hyvät tietokirjat olivat myös käytössä. Sanoin, että on hyvä etsiä sama tieto ainakin kahdesta eri paikasta ja verrata.

 

 

Koneilla olijat avasivat Word'iin uuden tiedoston ja moni alkoi jo kirjoittaa lopullista sivuaan. Kerroin, että tiedostoa voi tässä vaiheessa käyttää myös erilaisten tietojen keräämiseen ja muokata lopullinen teksti myöhemmin. 

 

Yksi oppilaista tokaisi huoahtaen, että "mistä minä tiedän mikä täällä on oleellista asiaa?" Sepä se! Neuvoin häntä, että kuvittelepa kertovasi aiheestasi jollekin kaverille suullisesti. Mitä sanoisit? Siinä sinulle oleelliset asiat! Olen kovin ylpeä näistä "omista" oppilaistani! Taitavia neljäsluokkalaisia!



Haastattelut

Neljäsluokkalaiset istuvat luokassamme viime viikolla arvotun parin vieressä. Alkusyksy oli oltu itse valituilla paikoilla, hyvän kaverin kanssa. Nyt arvonnassa pakka meni sekaisin. Jotkut, varsinkin tyttö-poika -parit suhtautuvat toisiinsa hieman nuivasti, vaikka yleisesti ottaen luokassa onkin hyvä ilmapiiri. Neljäsluokkalaiset alkavat olla siinä iässä, että vanhat kaverisuhteet menevät mutkikkaiksi.

Tähän tilanteeseen suunnittelin projektin, jossa vieruskaverit haastattelevat toisiaan. Tunnin alussa piti keksiä 3-5 kysymystä toiselle. Näytin alkutunnista myös dokumenttikameralla, miten videokamera käynnistetään ja mistä nauhoitus saadaan päälle.

Kun kumpikin vieruskavereista oli valmis, he näyttivät kysymykset minulle. Yhtään en joutunut sensuroimaan, vaikka osa kysymyksistä oli melkoisen hassuja. Kirjoitin muistiin kuvausjärjestyksen ja oppilaat menivät tietokoneelle odotusajaksi Papunet'iin.

Vuorotellen yksi pari meni käytävälle luokan oven toiselle puolelle. Menin mukaan ja näytin missä kannattaa istua niin, ettei ulkovalo tee kasvoja tummaksi. Kertasin vielä kameran käytön ja lähdin takaisin luokkaan. Oppilaat siis kuvasivat omatoimisesti. Haastattelija asetti kyynärpäänsä pöydälle, jotta kamera ei tärise ja kysyi kysymyksensä. Haastateltava vastasi ja sitten vaihdettiin istumapaikkaa.

Kun he olivat valmiina, pari palasi luokkaan, tarkistin, että elokuvaleikkeet ovat kamerassa ja seuraavat lähtivät kuvaamaan. Muu luokka oli siis koko ajan Papunetissa.

Koko juttu saatiin purkkiin yhdessä oppitunnissa! On minulla toki pieni luokka! Isommalla porukalla olisi mennyt varmaankin pari tuntia. Haastettelukysymyksethän voisi kirjoittaa ihan toisessa tilanteessa ja hoitaa kuvaukset sitten sopivassa hetkessä.

Nyt leikkeet on ladattu tietokoneelle ja editointi on edessä!